Väyrynen ja Suomen väärät valinnat

Puheenaihe haastatteli Paavo Väyrystä tammi/helmikuun vaihteessa 2026.

https://www.youtube.com/watch?v=lmCZ71RGMlw

Muutamia nostoja alkuun, sitten yhteenveto koko erinomaisesta haastattelusta. On hyvin ymmärrettävää, että nomeklaturiamme ei arvosta Väyrystä; ajaahan Paavo oikeasti sekä kokemuksellaan että osaamisellaan Suomen etua. Sanon tämän ilman taka-ajatuksia.

• Trump yritti ensimmäisellä kaudellaan saada aikaiseksi USA:n, Euroopan ja Venäjän liittolaisuutta Kiinan patoamiseksi, mutta ei onnistunut saamaan kongressissa läpi mm. Venäjän pakotteiden lieventämistä, vaan joutui lisäämään niitä.
• Suomi puolestaan Bidenin kauden alusta lähtien laski politiikkansa kahden huonon kortin varaan. Kuviteltiin, että Ukraina voittaa sodan Venäjää vastaa ja kuviteltiin, että (dementikko) Biden voittaa vuoden 2024 presidentinvaalitkin.
• Kuitenkin Suomi ja Eurooppa ovat omalla toiminnallaan vaikeuttaneet neuvotteluja, jossa yhtenä keinona on ollut viimeiseen asti välttää kaikkea yhteydenpitoa Venäjään. Väyrynen korostaa, että kyseessä on sijaissota, jossa Ukraina sotii toisten valtioiden puolesta. Väyrynen korostaa juuri tuota, että Euroopan valtioiden pitäisi harjoittaa vuoropuhelua Venäjän kanssa.
• Kysyttäessä Väyrynen kertoo syyksi Trumpin ’pakotteisiin’ Eurooppaa kohtaan mm. sen, että Trump näkee Venäjän jo voittaneen ja sodan jatkamisen olevan Ukrainalle äärimmäisen raskasta.
• Ukrainan sota on itse asiassa Neuvostoliiton hajoamissota. Väyrynen syyttää sekä länttä että itää siitä, että nämä eivät yhteistuumin vahvistaneet monia kansallisuuksia ja kulttuureja sisältävän Ukrainan kehittymistä yhtenäiseksi valtioksi, vaan pyrkivät saamaan omat intressinsä voitolle tuossa kehityksessä.
• Väyrynen pitää virhearviona Venäjän päätöstä hyökätä Ukrainaan; sen olisi vain pitänyt jatkaa painostusta ja neuvotteluja.
• Toimittajan mukaan Suomessa on suuri pyrkimys irrottautua kaikesta Venäjään liittyvästä, ja myös jossain määrin tuo pätee myös Kiinaan. Väyrynen jatkaa, että juuri tuo kaikki on Suomen harjoittaman suurvaltapolitiikkaan seurausta. Oli kaksi pettävää korttia, jolla Suomen ulkopoliittinen johto laski (siis Ukrainan voitto ja Bidenin uudelleenvalinta). Lisäksi Nato-jäsenyys on heikentänyt Suomen asemaa. Väyrynen käyttää Suomen toimintaa kuvaamaan sanaa ’räyhä-henki’ (mielestäni perustellusti).
• Väyrysen näkökulmasta Trumpin politiikka on tullut jäädäkseen myös seuraavina vaalikausina. Olisi järkevintä tunnustaa tilanne ja toimia sen mukaisesti.
• Taloudesta kysyttäessä Väyrynen toteaa nykyisen ahdingon johtuvan virheellisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Mauno Koiviston aikana lähdettiin virheelliseen vahvan markan politiikkaan, jolla pyrittiin valmistautumaan EU-jäsenyyteen, vaikka olimme jo päässeet sisämarkkinoille ETA-jäsenyyden myötä, sitten mentiin euroon, joka on tullut meille erittäin kalliiksi ja lopuksi mentiin Natoon ja sitten vielä Ukrainan sota. Suomi on menettänyt pakotepolitiikan vuoksi enemmän kuin mikään muu maa.
• Ensimmäisenä toimenpiteenä, mikä Suomen kannattaisi tehdä, on avata Venäjän vastainen raja aivan kuten se on auki Norjassa ja Virossa. Sitten katsoisimme, onko Venäjä valmis palaamaan siihen käytäntöön, että he varmistavat, ettei rajalle tule ihmisiä, joilla ei ole siihen oikeuttavia asiakirjoja. Väyrysen mukaan Venäjä saattaa hyvinkin olla tähän valmis.

Ja sitten koko haastattelun yhteenveto.

     ***     ***     ***

Puheenaihe haastattelee Paavo Väyrystä. Ohessa Väyrysen keskeisimpiä huomioita.

Trumpin politiikka ei tullut yllätyksenä. Trump tekee sitä, mitä yritti jo ensimmäisellä kaudellaan, mutta tuolloin valta-asema oli heikompi. Nyt kun Trump on onnistunut rakentamaan vahvemman aseman, niin Trump toteuttaa uutta maailmanjärjestystään diileineen. Trump yritti ensimmäisellä kaudellaan saada aikaiseksi USA:n, Euroopan ja Venäjän liittolaisuutta Kiinan patoamiseksi, mutta ei onnistunut saamaan kongressissa läpi mm. Venäjän pakotteiden lieventämistä, vaan joutui lisäämään niitä.

Kun sitten Biden valittiin 2020 presidentiksi alkoi Biden kärjistämään tilannetta Venäjän suuntaan ja juuri Bidenin kaudella Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Trump syyttää sodasta Bidenia ja Obamaa, jotka eivät halunneet tehdä diiliä Venäjän kanssa, kuten Trump.

Suomi puolestaan Bidenin kauden alusta lähtien laski politiikkansa kahden huonon kortin varaan. Kuviteltiin, että Ukraina voittaa sodan Venäjää vastaa ja kuviteltiin, että (dementikko) Biden voittaa vuoden 2024 presidentinvaalitkin.

Venäjä pyrki vuoden 2021 aikana neuvottelemaan turvallisuusjärjestelmistä Naton ja Euroopan maiden kanssa, mutta nämä eivät nähneet neuvotteluja tarpeellisina, ei myöskään Suomi, joka oli saanut neuvottelukutsun.

Kun sitten sota syttyi, ryhtyi Suomi heti alusta pitäen lähettämään (Marinin hallitus) tappavaa aseistusta Ukrainaan, joilla tapetaan venäläisiä. Sauli Niinistö on puolestaan keväällä 2025 Itse asiassa ohjelmassa kertonut, että koska Suomi lähetti tappavaa aseistusta sotaan Venäjää vastaan, alkoi Venäjä samalla pitämään meitä vihollisena. Tuo myös tiedettiin etukäteen. Ja tuon takia tuli Niinistön mielestä välttämättömäksi hakea Naton jäsenyyttä.

Vuoden 2021 alussa Sauli Niinistö arvosteli eduskuntaa sen lausunnosta, että Suomen aluetta ei voida käyttää hyökkäykseen muita valtioita vastaan. Niinistö myös perusteli, että Suomen pitää olla osa ’uhkatasapainoa’. Nämä lausunnot paljastivat sen, että Niinistö jo tuolloin kannatti Nato-jäsenyyttä, joka kenties tuolloin alkaneen Bidenin presidenttikaudella voisi toteutua.

Biden keväällä 2021 valmisteli esikuntansa kanssa uutta kylmää sotaa, tilannetta, jossa syntyy demokraattisten ja autoritaaristen valtioiden ryhmittymät ja vastakkainasettelu. Tuo kylmä sotahan siis alkoikin ja saatiin yhtenä tunnusmerkkinä sijaissota aikaiseksi. Tähän liittyi myös pyrkimys saada Ruotsi ja Suomi Naton jäseneksi, joka toteuduttuaan teki Pohjois-Euroopan turvallisuustilanteen huonommaksi. Joka tapauksessa Naton kannattajat käyttivät tilaisuutta hyväkseen ilmapiirin muuttamisessa turvattomammaksi ja siten saamaan jäsenyyttä aikaiseksi.

Ukrainan sodan alkamisen myötä alkoi myös sotapropaganda Nato-jäsenyyden saamiseksi. Väyrynen kertoo myös Naton viidennestä artiklasta, jonka merkitystä on ainakin Suomessa liioiteltu; se ei tarkoita, että Naton jäsenmaiden olisi velvollista toimittaa aseita (joukkoja) ao. maan puolustukseen. Tuo on väärä tulkinta. Artikla veloittaa auttamaan, joka voi tarkoittaa aivan muunkinlaista apua.

Väyrynen pitää virhearviona Venäjän päätöstä hyökätä Ukrainaan; sen olisi vain pitänyt jatkaa painostusta ja neuvotteluja.

Väyrynen korostaa edelleen, että Trumpin voimakas pyrkimys on ollut saada rauha Ukrainaan. Kuitenkin Suomi ja Eurooppa ovat omalla toiminnallaan vaikeuttaneet neuvotteluja, jossa yhtenä keinona on ollut viimeiseen asti välttää kaikkea yhteydenpitoa Venäjään (itse lisään, että EU:n pyrkimykset saada sodan jälkeinen tilanne juuri sellaiseksi, jonka välttämiseksi Venäjä hyökkäsi, ovat selvästi aivan tarkoituksellista saada tilanne, jossa Venäjällä ei ole kiire taistelujen lopettamiseen, myös Suomi ajaa ao. asiaa täysillä).

Väyrynen korostaa, että kyseessä on sijaissota, jossa Ukraina sotii toisten valtioiden puolesta. Tosin USA on nyt paljolti vetäytynyt sotilaallisesta avusta. Väyrynen korostaa juuri tuota, että Euroopan valtioiden pitäisi harjoittaa vuoropuhelua Venäjän kanssa,

Kysyttäessä Väyrynen kertoo syyksi Trumpin ’pakotteisiin’ Eurooppaa kohtaan mm. sen, että Trump näkee Venäjän jo voittaneen ja sodan jatkamisen olevan Ukrainalle äärimmäisen raskasta.

Väyrynen myös muistuttaa, että heti sodan alussa oli Turkissa pitkälle edenneet rauhanneuvottelut, jotka katkesivat länsimaiden painostukseen saada sota jatkumaan. Myös sodan aikaisemmissa vaiheissa on ollut mahdollisuuksia saada Ukrainalle edullisempi sopimus, kuin mitä nyt on näköpiirissä (viitannee loppuvuoden 2022 ja loppuvuoden 2023 Putinin yhteydenottoihin Bidenin hallintoon juuri tuossa mielessä). Koko ajan sodan jatkuessa tulevat rauhanehdot huononemaan.

Kysyttäessä Väyrynen huomauttaa, että tuon ns. ’halukkaiden koalition’ tulisi avata suora neuvotteluyhteys Moskovaan (tätähän tuo sotahakuinen porukka välttää määrätietoisesti ja YK:n peruskirjan vastaisesti). Monet muut, kuten Sauli Niinistö ovat esittäneet samaa. Pitäisi aloittaa keskustelut Euroopan turvallisuusjärjestelyistä, jotka toisivat pysyvän liennytyksen.

Trumpin ’Big Deal’ tarkoittaa moninapaista maailmaa. Venezuelan tapaus osoittaa, että Trump on valmis käyttämään koviakin keinoja tavoitteidensa toteutumiseen. Väyrysen mukaan Euroopan ja Tanskan pitäisi neuvotella USA:n kanssa Grönlannin tulevaisuudesta, sen sijaan oli virhe lähettää eurooppalaisia sotilaita Grönlantiin.

Venäjä on kärsinyt sodasta lukuisin tavoin, totta kai Venäjälläkin on intressi saada sota loppumaan ja pystyä kehittämään yhteiskuntaansa rauhan keinoin. Väyrynen uskoo, että Venäjä on valmis erilaisiin asevalvontamenetelmiin. Eurooppa on monin verroin vahvempi kuin Venäjä, ja silloin sen pitäisi ajaa Euroopan todellista etua.

 Väyrynen muistuttaa nyt alkaneesta Euroopan valtavasta varustautumisesta, josta jokin osa on tietenkin perusteltua. Mutta nyt Venäjä näkee tuon lisäuhkana ja perustelee omaa varustautumistaan sillä. Kilpavarustelu on siis saatu aikaiseksi; siksikin pitäisi neuvotella, kuten tehtiin kylmän sodan aikana (liennytys).

Kysyttäessä Väyrynen kertoo uskovansa, että myös Putin ja venäläisen yleensä olisivat valmiita neuvottelemaan. Väyrynen ei usko, että Putin pelko ’värivallankumousten’ pelko tuota estäisi. Molemmat osapuolet tuntuvat pelkäävän, että toinen osapuoli soluttautuu sisään ja alkaa vaikuttamaan toisen sisäisiin asioihin, tämä pelko on selvästi myös lännessä.

USA:n uusi turvallisuusstrategia nimenomaan moittii Eurooppaa siitä, että he pitävät Venäjää eksistentiaalisena uhkana, jota eurooppalainen sotapropaganda ruokkii. Eurooppa on monin verroin Venäjää vahvempi, joten moite on perusteltu.

Ukrainan sota on itse asiassa Neuvostoliiton hajoamissota. Väyrynen syyttää sekä länttä että itää siitä, että nämä eivät yhteistuumin vahvistaneet monia kansallisuuksia ja kulttuureja sisältävän Ukrainan kehittymistä yhtenäiseksi valtioksi, vaan pyrkivät saamaan omat intressinsä voitolle tuossa kehityksessä.

Väyrynen muistuttaa, että vuonna 2014 Ukrainassa toteutettiin laiton vallankaappaus, jonka seurauksena sisällissota Itä-Ukrainassa puhkesi ja jonka seurauksen oli myös Krimin valtaaminen. Ja kahdeksan vuotta kaappauksen jälkeen ajauduttiin tilanteeseen, jossa Venäjä hyökkäsi (nähdäkseni tässä Väyrynen vähättelee mm. Bidenin hallinnon toimia jännityksen kiristämiseksi). Olisi aivan hyvin voitu neuvotella kokonaisturvallisuudesta Euroopassa.

Väyrynen ei halua alkaa arvioimaan Stubbin toimintaa.

Suomen ja USA:n suhteiden kehitys Trumpin myötä on muuttunut, mutta asiasta ei pysty vielä sanomaan konkreettista. USA on Suomen tärkein kumppani. Väyrysen mukaan pitäisi tehdä molemmin puolin de-eskalaatiota (USA vastaan Eurooppa).

Toimittajan mukaan Suomessa on suuri pyrkimys irrottautua kaikesta Venäjään liittyvästä, ja myös jossain määrin tuo pätee myös Kiinaan. Väyrynen jatkaa, että juuri tuo kaikki on Suomen harjoittaman suurvaltapolitiikkaan seurausta. Oli kaksi pettävää korttia, jolla Suomen ulkopoliittinen johto laski (siis Ukrainan voitto ja Bidenin uudelleenvalinta). Lisäksi Nato-jäsenyys on heikentänyt Suomen asemaa. Väyrynen käyttää Suomen toimintaa kuvaamaan sanaa ’räyhä-henki’ (mielestäni perustellusti).

Väyrynen muistuttaa, että ennen Nato-tietä (ja varmaankin Ukrainan aseistamista) meillä oli hyvät suhteet joka puolella; tuo erinomainen tilanne siis itseaiheutetusti pilattiin. Kysyttäessä Väyrynen tuo esille, että myös Yhdysvaltoihin meillä oli erinomaiset suhteet.

Lopuksi Väyrynen tuo esille, että kannattaisi tukea USA:n nykyistä politiikkaa ja pyrkiä myös vaikuttaa siihen sisältä päin ja parantaa Euroopan asemaa (itse kannatan toki neuvotteluja, mutta aika vaikeaa se on Trumpin kanssa; tosin Väyrynenkin tuo tätä esille).

Väyrysen näkökulmasta Trumpin politiikka on tullut jäädäkseen myös seuraavina vaalikausina. Olisi järkevintä tunnustaa tilanne ja toimia sen mukaisesti.

Taloudesta kysyttäessä Väyrynen toteaa nykyisen ahdingon johtuvan virheellisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Mauno Koiviston aikana lähdettiin virheelliseen vahvan markan politiikkaan, jolla pyrittiin valmistautumaan EU-jäsenyyteen, vaikka olimme jo päässeet sisämarkkinoille ETA-jäsenyyden myötä, sitten mentiin euroon, joka on tullut meille erittäin kalliiksi ja lopuksi mentiin Natoon ja sitten vielä Ukrainan sota. Suomi on menettänyt pakotepolitiikan vuoksi enemmän kuin mikään muu maa (itse sanoisin, että Suomi on menettänyt huonojen Venäjäsuhteiden vuoksi enemmän kuin Venäjä; siis omaan jalkaan ampumista) ja me olemme näitä pakotteita kaikkein orjallisimmin noudattaneet.

Ensimmäisenä toimenpiteenä, mikä Suomen kannattaisi tehdä, on avata Venäjän vastainen raja aivan kuten se on auki Norjassa ja Virossa. Sitten katsoisimme, onko Venäjä valmis palaamaan siihen käytäntöön, että he varmistavat, ettei rajalle tule ihmisiä, joilla ei ole siihen oikeuttavia asiakirjoja. Väyrysen mukaan Venäjä saattaa hyvinkin olla tähän valmis (myös itse pidän tätä todennäköisenä).

Väyrynen siis näkee, että rajan avaaminen alkaisi heti auttamaan talouttamme (arvatenkin erityisesti rajan lähellä). Edelleen Väyrynen muistuttaa, että Suomi itse vaikutti siihen, että Siperian yli tapahtuvat lennot loppuivat, joiden palauttaminen olisi siis myös tavoitteena.