Ursula von der Layen ja Ranskan yrittäjät

Ursula von der Layen puhui elokuussa Ranskan yrittäjien symposiumissa tuoden esille maailman muuttumisen (Ukrainan sotaa mainitsematta) viimeisten vuosien muutosten myötä. 

Euroopan vauraus rakentui vuosikymmeniä neljän tekijän varaan, joita ovat halpa tuontienergia, avoin maailmankauppa, Yhdysvaltojen tarjoama turvallisuussuoja ja länsimaiden teknologinen etumatka.

Kokonaisuus ja monet toimenpidekohdat ovat tietenkin järkeviä, mutta monet asiat kuulostavat itsestäni toisilta tai vähintään oleellisia sanomatta jääneitä näkökohtia sisältävinä.

Ja aina kun näin käy, niin kokemusperäisesti alkaa epäillä asioiden esittäjää. Valitettavasti näissä epäilyissä ei ole yleensä pettynyt. Kun kutsun tässä jutussa rouva komission puheenjohtajaa Ursulaksi, kyse ei ole väheksynnästä vaan ytimekkyydestä. Von der Leyenin puheen perusväite oli, että Euroopan vanha menestysmalli on tullut tiensä päähän, mutta uusi suunta on menestyksekäs.

Ajatuksena on keventää sääntelyä ja byrokratiaa, nopeutetaan ja helpotetaan luvitusta, vähennetään yrityksiltä vaadittavaa raportointia.

Toiseksi halutaan eurooppalaiset säästöt kanavoitua helpottamaan yritysten ja investointien rahoitusta.

Kolmanneksi sisämarkkinoita halutaan syventää.

Neljänneksi komissio haluaa edistää sähköistystä, ja sen myötä investoida sekä sähköverkkoihin, että vähäpäästöisen energian tuotantoon. Ja näillä vähentää tuontienergiaa.

Viidenneksi teollisuuspolitiikkana kannustetaan ja tuotaan uusia teknologioita kuten tekoälyä. Samalla puolustus-, turvallisuus- ja huoltovarmuusnäkökohtia kehitetään.

Tuossa lyhyesti ilman kritiikkiä. Sitten puhetta tarkemmin ja kriittisiä näkökohtia (sulkeissa).

     ***     ***     ***

”Maailma muuttuu ja Euroopankin on muututtava. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen piti pääpuheenvuoron Ranskan yrittäjien symposiumissa 27.8.2026, puhuen eurooppalaisesta teollisuudesta, innovaatioista, investoinneista, turvallisuudesta, kilpailukyvystä ja sisämarkkinoista. Presidentti esitti vision vahvemmasta Euroopasta: Euroopan, joka suojelee, Euroopan, joka investoi, Euroopan, joka innovoi, ja Euroopan, joka johtaa. Puhtaasta teknologiasta puolustukseen, energiasta digitaaliseen, ideoista teollisuuteen, Ranskasta koko Euroopan unioniin, komission puheenjohtaja puhui luottamuksesta, nopeudesta, mittakaavasta ja toteutuksesta.”

Ursula aloittaa: Voitto kuuluu sinnikkäimmille. Yrittäjien sinnikkyyttä tarvitaan.

Maailman pelisäännöt ovat muuttumassa. Tähän asti Euroopan menestys on pohjannut muutamaan asiaan, joista yksi on halpa tuontienergia. Avoin maailmankauppa lisäsi pääsyä Kiinan markkinoille, yhdysvaltalaisten (meille) tarjoama strateginen suojelu ja länsimaisen teknologia etulyöntiasemaa. Nämä ovat nyt kadonneet.

Nyt tarvitsemme vahvuuksiemme muuttamista investointeihin, tuotantoon ja kasvuun.

Yrityksemme ovat kohdanneet useita iskuja yhtä aikaa kuten kalliimpi energia, maailman pirstaloituminen, sisämarkkinoiden monimutkaisuus eivätkä kaikki sääntömme edistä kilpailua.

Tässä tilanteessa yritysten täytyy saada rahoitus toimimaan ja pidemmällä aikavälillä saada tehtyä innovaatioita tuottavuuteen ja edistämään eurooppalaista kasvua.

Euroopasta pitää tehdä manner, jossa voi tuottaa, tehdä sijoituksia ja mahdollistaa teollisuuskapasiteettimme uusimista. Ranska on historiassa näyttänyt esimerkkiä Euroopalle. Mutta nyt meidän pitää toimia eurooppalaisina yhdessä.

Ursula toteaa, että eurooppalaisten yritysten ei pitäisi joutua kärsimään sekä raskaasta hallinnollisesta taakasta että epäreilusta kansainvälisestä kilpailusta.

Siksi meidän on yksinkertaistettava sääntöjä ja palautettava kilpailukyky.

Tavoitteemme on vähentää yrityksille koituvia hallinnollisia kuluja EU:n vaatimasta raskaasta raportoinnista ja vastaavista asioista.

Ursula kertoo tulossa olevista 12 Omnibus-lakipaketeista, jotka edustavat noin 17 miljardin säästöjä yrityksille, joista osa on jo edennyt.

Layen lupaa myös ’normien purkutalkoita’ (Juha Sipilää lainatakseni. Itse muistan eräässä piirissä tiukkaa keskustelua Sipilän hallituksen alkuaikoina, jossa väitin kivenkovaan, että Sipilän hallituksen lopulla tulee olemaan enemmän normeja kuin alussa. Noin uskon käyneen ja noin uskon käyvän nytkin). Luvituksia luvataan oleellisesti nopeuttaa ja yksinkertaistaa. (Voi vain muistella, että kun EU:n byrokraatit lupasivat EU:sta maailman kilpailukykyisintä taloutta Lissabonin sopimuksen myötä 20 vuotta sitten, niin todellisuus oli päinvastainen.)

(Miksihän koko tämän vuosituhannen ensin Saksan ja sitten EU:n johtopaikoilla vaikuttanut von der Layen vasta nyt keksii tuon. Ja miksihän Ukrainan – Venäjän konflikti piti väkisin saada aikaiseksi myös EU:n toimin vuoden 2013 tienoilla, jolloin EU vaati Ukrainan presidentiltä Venäjän kauppasopimuksen poissulkemista EU:n kauppasopimuksen aikaansaamiseksi.

Lopputulemana presidentti Janukovitch ei edennyt EU:n suuntaan ja USA lopulta (harrastamiensa hallinnonvaihto-operaation jatkeena) mitä ilmeisimmin agitoi seuraavana vuotena Maidanin vallankaappauksen, josta seurasi Ukrainan kriisin alkaminen. Seurauksena on nyt Euroopan Unionin ja erityisesti Saksan talouden (ja teollisuuden) alasajo. Syttyi useassa vaiheessa helposti vältettävissä ollut Ukrainan sota, jossa myös päästiin tavoitteena olleeseen Venäjän heikentämisprosessiin, jossa keskeisenä oli lopettaa energian ja raaka-aineiden osto Venäjältä. ’Yllättäen’ Euroopan maat köyhtyivät, mutta Venäjä ei köyhtynytkään, saati kaatunut. Nyt sitten ehkä viimeisenä keinona yritetään keventää EU:n byrokratiaa, johon en jaksa uskoa.

Pohdin myös sitä, että EU:ssa on koko ajan ollut periaatteena, että kriisit ratkaistaan lisäämällä keskushallinnon määräyksiä kansallisten sääntöjen yli, jolloin tässäkin lienee lopunperin kyse juuri tuosta. Näin ainakin ’epäilevä Tuomas’ ajattelee.)

Ursula siis lupailee yrityksille keventyneitä sääntöjä ja alennettuja veroja ulkomaalaisen kilpailun (erityisesti Kiinan) edessä.

Kiinaa nimitetään tosin kumppaniksi, mutta EU ei voi hyväksyä pysyvää epätasapainoa kauppasuhteissa. Ursulan mukaan kiinalaiset yritykset voivat saada monikertaisia tukia, OECD-maihin verrattuna. EU:n tuonti Kiinasta on viidessä vuodessa lisääntynyt 45 % ja vienti samaan aikaan laskenut. Kauppavaje Kiinaan on lähes miljardi euroa päivässä (siis ehkä 300 miljardia vuodessa, ollen 700 euroa vuodessa EU:n asukasta kohden). Vaje on edelleen kasvusuunnassa. (Huomautan edelleen, että Euroopan teollisuus on Ukrainan helposti vältettävissä olleen sodan aikana romahtanut.)

Ursulan mukaan jopa puolet EU:n teollisuudesta on uhattuna Kiinan kilpailun takia. Eikä kyse ole pelkästään hinnasta. Kiina myös hallitsee monia toimitusketjuja (lienee tullut Ursulalle yllätyksenä sen jälkeen, kun alkoi arvostelemaan ja patoamaan Kiinaa).  Riippuvuutemme on joillain aloilla jopa 80–90 prosenttia.

Ursula toteaa, että Kiina voi käyttää noita riippuvuuksia EU:ta vastaan. Siksi kuulemma EU:n pitää saada Kiinalta oikeudenmukaiset ehdot.

(Arvaan, että Kiinalla ei ole kovin suuria motiiveja ao. neuvotteluihin, ellei saa jotain vastapalveluksia; hyvien suhteiden rakentaminen ja ylläpitäminen Ukrainan sodan aikana olisi saattanut muuttaa oleellisesti Kiinan suhtautumista, mutta kun EU ja Ursula ovat jo näyttäneet kyntensä, niin Kiina pysynee varautuneena.)

Kuulemma pelkkä keskustelu ei riitä EU:n toimiin Kiinan kanssa vaan EU:n pitää käyttää kaikki vipuvartensa hyväksi (kuulostaakin hyvältä tavalta rakentaa yhteistyötä, sarkasmivaroitus). Ehkä tämä kuuluu projekteihin, jotka on tarkoistuskin saada epäonnistumaan.

Edellisestä on ilmeisesti suora aasinsilta EU:ssa avattuihin 30:een puolustusalan tutkimuslaitoksiin. Noilla on tarkoitus suojella yli 600 000 eurooppalaista työpaikkaa.

(Kannattaa muistaa, että USA:ssa sotateollista kompleksia rahoittavat vaikkapa kaikki Nato-maat hankinnoillaan ja dollarin varantovaluutan asema maailmalla maksaa melkoisen osan heidän sotilaskuluistaan.)

Ursula luettelee kriittisiä menestystekijöitä EU:lle, joita ovat mm. raaka-aineet, osaaminen, akut, puolijohteet, pilvipalvelut, data ja ylipäätään kehittynyt teknologia.

Ursula lupaa yrityksille markkinoita, avoimutta, turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta ja vastavuoroisuutta. (Jotenkin kuulostaa 'ulkoaopitulta'.)

Säästöjemme rahastoiminen on toinen projektimme.

Euroopasta ei puutu kilpailukykyä eikä säästöjä. Kuitenkin liian moni projekti on kaatunut riskirahoituksen puuttumiseen tai liian kalliiseen pääomaan. Yrityksemme tietävät, miten syntyä Euroopassa, mutta niiden pitää myös pystyä kasvamaan täällä. Tällä hetkellä yritykset siirtävät usein toimintaansa sinne, mistä pääomaa saa helpommin.

Emme tietenkään voi käyttää tällaiseen budjettirahoitusta, mutta Euroopalla on säästöjä. Valitettavasti kuitenkin laiskoja. Kotitalouksien kymmenen biljoonan euron säästöt pysyvät pankeissa. Olemme tehneet esityksiä säästöjen käyttämisestä eurooppalaisten investointien edistämiseen. Niihin kuuluu arvopaperistamiset, pankkisijoitukset, sijoitusvakuutukset, markkinoidemme (lisä-) integraatio ja näiden valvonta.

Nämä voivat yhdessä vapauttaa jopa 470 miljardin euron investoinnit.

(Tuosta ei tietenkään selviä, mitä nämä hankkeet tulevat tarkoittamaan tavallisen yksityishenkilön säästöille; tuleeko ’vain’ kilpailukykyisiä vaihtoehtoja pankkitalletuksille, vai käytetäänkö keppinä esimerkiksi talletuskorkojen alentamista; jopa nollaan tai alle. Tällaistakin tulee ’paholaisen asianajajalle’ mieleen.)

Sopimus on saatava aikaiseksi vuoden loppuun mennessä 27 jäsenmaan kesken. Mutta jos tuo ei onnistu, niin niiden kesken, jotka ovat tähän valmiina.

Eurooppalaisen budjetin mittakaavamuutos

Yli 450 miljardilla Euroopan kilpailukykyrahastosta ja Horisontti Eurooppa -ohjelmista, tuemme koko ketjua innovaatiosta ja laboratorioista yritystoiminnan tuotantoon. Kolmas painopisteemme on yksi yhtenäinen markkina-alue. Erikseen mainittuna palvelut, energia, televiestintä, digitaalinen teknologia ja rahoitus.

Ursula kertoo, että EU-maiden välillä on voimakkaita byrokraattisia kaupan ja yritystoiminnan esteitä, joita voi verrata tullimuureihin edustaen varsin korkeita kustannuksia.

Sitten Ursula kertoo, että EU:ssa on eri maissa erilaisia yritysmuotoja, jotka oletettavasti on tarkoitus seuraavaksi harmonisoida.

Kilpailupolitiikkaa ollaan myös muuttamassa; tämäkin on mittakaavamuutos. Tuossa otetaan huomioon investoinnit, innovaatiot, selviytymiskyky ja globaali kilpailu. Tavoitteena Eurooppa, joka investoi enemmän ja tuottaa myös enemmän kotona.

Koska, kun julkista rahaa on sitoutuneena, on sen palveltava meitä ja markkinoitamme. Ursula mainitsee aiheesta erikseen vähähiilisen tuotannon ja arvoketjujen kestävyyden.  

Kuulemma 2/3 pk-yrityksestä ilmoittaa, etteivät he löydä tarvitsemiaan taitoja omaavaa työvoimaa (ehkä he eivät maksa tarpeeksi, no on varmaan muitakin syitä). Ratkaisuna on lisää panostusta koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen. Myös tutkintojen yhdenmukaistaminen eri maissa auttaisi (ei taida yksityisellä puolella auttaa). Paketin nimi on oikeudenmukainen työvoiman liikkuvuus.

Neljäs painopistealue on energia. EU:n energiahinnat ovat 2–3 kertaa USA:n ja Kiinan hinnat (onkos tuo ihme, kun lopetettiin lähialueiden energian käyttö ja USA kaiken vakuudeksi mitä ilmeisimmin räjäytti Nordstreamin). EU kaiken lisäksi käyttää vielä fossiilisia polttoaineita (ihan niin kuin edullisen energian USA ja Kiinakin. Von der Layen puhuu kyllä tuossa asiassa ristiin.)

(Ursula häveliäästi puhuu vain Lähi-idän kriisistä (eikä tietenkään muista mainita kyseessä olevan USA:n ja Israelin laiton hyökkäyssota Irania vastaan, joka siis aiheutti tuon akuutin kriisin. Ursula siis huomiollaan antaa ymmärtää tuon olevan juurisyy korkeille energianhinnoille, vaikka Venäjän patoamisen aiheuttama energiavirtojen katkaisu on nähdäkseni isompi tekijä. Ehkä siksi Ukrainan sotaa ei ylipäätään mainita tässä esitelmässä.)

(Hauskasti Ursula puhuu puuttuvasta Lähi-idän energiasta molekyyleinä, ei fossiilisena polttoaineena. Seuraavissa lauseissa kun taas puhutaan vähähiilisyydestä.)

Mielenkiintoisella tavalla nyt Ursula uusiutuvien lisäksi kiittää ydinenergiaa, joka on Ranskan vaikuttava aikaansaannos. Saksahan ajoi Angela Merkelin, Olof Scholzin ja Friedrich Merzin päätöksillä sikäläisen laajan ydinvoimalaverkoston alas täysin toimintakuntoisena. Saksalaisena Merkelin hallituksen pitkäaikaisena ministerinä ja siis tuonkin murheellisen  prosessin edistäjänä ei Ursula tietenkään muista mainita asiasta mitään.)

Kuitenkaan sähkö ei edusta kuin neljännestä koko energian kulutuksesta EU:ssa. Siksi loputkin energian käyttökohteet on Ursulan mukaan sähköistettävä (arvaan, että lopputulema on yhtä onnistunut kuin Merkelin ydinvoiman alasajopäätöksessä). Nämä toimenpiteet siis vahvistavat EU:n itsenäisyyttä vähentämällä tuontienergiaa.

Vaikuttaa selvältä, että Ursula lisää energiaan ja energiaratkaisuihin liittyvää säännöstelyä, valvontaa ja taloudellista ohjausta. (Jostain oudosta syystä Ursula ei näyttäisi uskovan markkinavoimiin tässä asiassa.)

Seuraavaksi meidän on uudistettava sähkönsiirron runkoverkot. Tuo on tietenkin väistämätön seuraus sähkön kulutuksen lisäämisestä. (Myös ns. uusiutuvan energian lisärakentaminen lisää runkoverkkojen tarvetta erityisesti.)

Lopuksi sähkön verotus: sitä tulee laskea samalle tasolle kaasun kanssa. Tarkoitus on nykyaikaistaa EU:n hiilimarkkinat, jossa tavoitellaan hiilineutraalisuutta vuoteen 2050 mennessä. Ursula ehdottaa hiilipäästöjen kiintiöiden käyttöä vuoteen 2030 asti. Ja yritykset, jotka investoivat uusiutuvaan energiaan saavat alennusta päästöoikeuksistaan. (Sääntelyä ja Valvontaa -osasto).

Kiihdytämme vauhtia, Ursula lupaa investointirahaa uusiutuvaan energiaan vuoteen 2030 mennessä yhteensä 100 miljardia euroa.

Ursula vakuuttaa, ettei tarvitse valita ilmaston ja teollisuuden välillä (luulen kuitenkin, että oikeasti pitää; vrt. Lissabonin sopimus ja maailman kilpailukykyisin talous).

Tekoäly on viides hanke. Tuottaa ja ottaa käyttöön. Esitetään avainsanoja, laskentateho, puolijohteet, pilvi, data ja energia. Näissä aihepiireissä EU investoi 20 miljardia tekoälytehtaisiin. Jonkinlainen hankekilpailu on käynnissä. Ursula uskoo, että EU pystyy jatkossa kilpailemaan tasavertaisesti USA:n kanssa tällä alalla.

Seuraavana kauppa. Sirpaloituneessa maailmassa EU tekee kauppasopimuksia eri suuntien kanssa tarjoten yrityksille toimintamahdollisuuksia. Ursula kannattaa kaupankäyntiä useisiin suuntiin (kunhan Kiina pidetään aisoissa ja Venäjä eristyksissä). Kanadankin kanssa on tehty kauppasopimuksia. (Ehkä tuossa on EU:lla yleisellä tasolla järkevääkin tehtävää.)

Ursula hehkuttaa EU:n kokoa (450 miljoonaa asukasta) ja yritysten laatua. Vahvuutemme EU:ssa on oikeusvaltioperiaate, ennustettavuus, vahvat demokratiat, tutkimuksen vapaus sekä vapaus luoda, haastaa ja innovoida. (Juhlapuheisiin tietenkin kuuluvat tällaiset liioittelevatkin väitteet.)